”Hauskat” tulkkaustilanteet
Kuva: Inkivääri tattoo & art
Usein ajatellaan, että tulkin on osattava työkielensä täydellisesti, mikä voi aiheuttaa paljon stressiä kieliasiantuntijalle. Richard Woolcott, joka toimi Australian ulko- ja ulkomaankauppaministeriön sihteerinä neljän vuoden ajan vuosina 1988–1992, on kuvaillut koomisia ja kiusallisia tulkkaustilanteita kirjassaan Undiplomatic Activities (2007). Jo ennen kirjan julkaisua ranskalainen aikakausilehti Bulletin julkaisi kirjasta artikkelin, lainaten siinä tulkkaukseen liittyviä kohtia kirjasta.
Woolcott muisteli työtään Australian suurlähetystössä Indonesiassa:
Woolcott piti tervehdyspuheen englanniksi vieraillessaan maan eteläosassa sijaitsevassa Palembangin kaupungissa ja lausui: ”Hyvät naiset ja herrat, omasta ja vaimoni puolesta haluan sanoa, että olemme iloisia ollessamme nyt vierailulla Palembangissa.” Tulkattuna sama lause oli varsin omintakeinen eikä vastannut alkuperäisen puheen sisältöä: ”Hyvät naiset ja herrat, omasta ja vaimoni takapuolesta haluan sanoa, että olemme iloisia ollessamme nyt vierailulla Palembangissa.”
Eräs Woolcottin muistelema tulkkaustilanne liittyy Australian entiseen pääministeriin Bob Hawkeen, joka toimi virassaan vuosina 1983–1991. Kerran Hawke hämmensi puheellaan japaninkielistä yleisöään ja tulkkejaan vastaamalla virkamiesten tuskastuttaviin kysymyksiin: ”I am not here to play funny buggers.” Australian englannin puhekielestä peräisin olevan fraasin voisi kääntää suomeksi muotoon: ”En tullut tänne vitsailemaan kanssanne.” Kirjassaan Woolcott kirjoitti: ”Tämä fraasi sai japanilaiset tulkit hämilleen. He kokoontuivat piiriin ja alkoivat neuvotella, miten sanonta tulkataan japaniksi.” Lyhyen miettimistauon jälkeen tulkki tulkkasi Hawken lauseen muotoon: ”En tullut tänne leikkimään kikattavia homoseksuaaleja kanssanne.”
Woolcottin mielestä joskus tulkin on viisainta muistaa, että ”hiljaisuus on kultaa”. Jättämällä jotain sanomatta tulkki voi välttää kiusallisia tulkkaustilanteita ja samalla tehdä työnsä ammattimaisesti. Woolcott käyttää esimerkkinä tästä erään Soulissa järjestetyn juhlaillallisen tapahtumia, kun eräs aasialainen ministeri päätti viihdyttää yleisöä kertomalla pitkän vitsin. ”Tulkki ei ymmärtänyt vitsistä mitään, mutta ei näyttänyt sitä yleisölle. Hän sanoi pari lausetta ja yleisö alkoi nauraa ja taputtaa,” Woolcott kirjoittaa kirjassaan. Myöhemmin tulkki kertoi, mikä todellisuudessa sai yleisön nauramaan: ”Rehellisesti sanottuna, herra ministeri, en ymmärtänyt kertomaanne vitsiä, joten sanoin korean kielellä, että ministeri kertoi juuri pakollisen vitsinsä, joten voisitteko ystävällisesti nauraa ja taputtaa hänelle.”
Kaikki Woolcottin kertomat tarinat liittyvät diplomaattien tilaisuuksiin, joissa ainakin yleensä pääsevät tulkkaamaan vain kokeneina pidetyt ammattilaiset. Kuitenkin hekin saattavat joskus tulkata epätarkasti, jolloin valkoinen voi muuttua mustaksi tai päinvastoin. Mitäpä sitten voisi sanoa nuorista tulkeista, jotka ovat vasta kasvamassa tämän haastavan ammatin osaajiksi? Kekseliäisyys ja työlleen omistautuminen auttavat usein ammattilaisiakin vaikeissa tilanteissa. Tulkki, joka kysyy puhujalta puheen sisällön merkityksestä, voi ensin näyttää amatööriltä, mutta siten hän onnistuu työssään saamiensa tarkennusten avulla. Tulkkauksen onnistuminen on tärkeintä, muu on toissijaista!
19.03.2021, 10:12
